Rontti ja Mimmi

Ja niin muuttui Rontin ja Mimmin edustusväritkin;

Jo toista vuotta on kummitellut yhdistyksen vaihto mielessä, kun edellisen resurssit, eikä kiinnostus riitä tarjoamaan tämän päivän agilitaajille sitä mitä tarvitaan. Onhan se ymmärrettävää, että yhden ainoan intressin sijaan kun on useampi laji, niin lajeihin ei voida panostaa ihan siinä missä vain yhden lajin yhdistykset, mutta siitä huolimatta hiukan pitäisi pysyä ajan siivellä mukana, eikä loputtomiin kyhnöttää kehityksessä paikallaan. Toki kehitystäkin on tapahtunut, muttei siinä määrin, että sillä valmiuksia kisoihin asti saisi, eikä kuulemma ole tarkoituskaan. Niin miksikäs minä siellä sitten väkisin yritän viedä yksin eteenpäin. Itseä vaan silti kummastuttaa, että mätsäreihinkö sitten näyttelykoulutuksetkin tähtää, jos kerran kaikki viralliset kokeet ja kisat ovat niin pahasta ja tosikkojen puuhaa??

Siitä huolimatta, että meidän puitteet muuttui, ei aiota pipoa alkaa kiristämään yhtään sen enempää, vaan sama hauskanpito ja koiran kanssa yhdessä tekemisen ilo jatkuu edelleen. Lämmin kiitos ATT:lle erittäin lämpimästä vastaanotosta sen lisäksi saatiin huomata, että jäsenetuihin melkein ihan hukkuu!

Lämpimästi muistelen myös Kääppäniä, monta mukavaa vuotta takana ja tarkoituksena ei ole yhdistystä kokonaan jättää, vaan autella edelleen mahdollisuuksien mukaan ja hyvässä hengessä.

Kisoista ollaan tauolla tämä syksy, tai ainakin yritetään malttaa olla ja mikäs sen parempaa aikaa keskittyä hetken tehojumppaan ja reeniä hienosäätöjä, sekä itsenäisyyttä radalle. Rontista tuli väkerrettyä syysjumppavideo kaikkien nautittavaksi, vaikeuksia tuottaa tuolle otukselle tehdä mitään hitaasti ja rauhallisesti, jotta syvät lihakset voimistuisi.

Edellispäivänä käytiin virittämässä Janitan haasterata ATT:lle. Vähän ehkä huvittunein mielin lähdettiin sitä yrittämään, kun tuo irtoaminen ei ole kuulunut meidän parhaisiin puoliin, etenkään kepeille. Mikä siis vain treenaamattomuuden puute. Treenin puute näkyy myös hitaana puomin alastulona tilanteessa, jossa jään kauas koiran taakse. Juuri näihin osioihin onkin tarkoitus tarttua nyt talvella kisatauolla, kun on mitä ihanteellisin paikka treenata.

Täydeksi yllätykseksi Rontti suoriutui kaikista irtoamistehtävistä. Jopa siitä mustan viivan irtoamisesta missä minä jään puomin taa kauas kauas kepeistä... En olisi uskonut Rontin osaavan sitä edes monella treenillä. Jonkinlainen ajatus sillä täytyy myös jo olla puomin alastulosta myös noissa tilanteissa missä jään taakse tai teen päällejuoksua, kun kertaakaan se ei oikaissut puomin sivusta, vaan meni joka kerta alas asti, vaikkakin hitaasti.

Mimmi suoriutui lilasta viivasta myös. Vain kepit teetti sille ongelmia, kun en saanutkaan olla mukana vierellä, vaan piti jäädä keppien päähän. Mimmistäkin pari pätkää Mimmin "kontaktien kehitysvideolla" siitä lilasta viivasta. Oli ihan pakko tehdä kontakti video neidistä siitä missä oltiin vuosi sitten ja missä vaiheessa nyt ollaan. Mimmihän ei voi treenata täysipainoisesti selkävikansa vuoksi ja treeniä on otettu hiljalleen ja vain silloin tällöin, eli enemmänkin varmaan samassa ajassa voisi saada aikaan, mutta me ollaan oikeastaan siinä vaiheessa nyt mitä sille haluan. Enää se ei loikkaa kontaktilta ja telo itseään sillä, eikä myöskään tule nenäkontaktiin vielä niin nopeasti, että töksäytys kävisi etuosalle rankaksi. Tässä jos pysytään, niin tyytyväinen olen. Suoritusajalla, kun ei Mimmin kohdalla ole mitään väliä, ensisijaisesti tarkoituksena on antaa Mimmin pitää hauskaa ja pitää sitä hauskaa itselleen turvallisesti. Ajat sitten riittää jos riittää, ei sillä niin väliä . Ihan super ylpeä oon pikkuneidistä, kun se osasi mennä oikein kontaktille yhden sivuun tulon korjaamisen jälkeen siinä lilan viivan suorituksessa, vaikka olin niin kaukana takana. Se on koiralle tosi vaikeeta ja Mimmin todella täytyy tietää jo minne sen kuuluu mennä! Niin pienellä reenillä, mitä on vuoden aikana tehty asian eteen, niin ei ole ihan tyhmä tuo neitikään