Rontti ja Mimmi

Ronttinen täytti eilen 6 vuotta! Ihan nuorukainen ei siis enää ole. Paljoa ei anna otus kuitenkaan vielä ikänsä menoa hidastaa, vaan puskee eteenpäin ihan siinä missä ennenkin

Rontti pääsi eniten rakastamaansa paikkaan (eli agihallille) juhlimaan synttäreitään kavereidensa Mimmin, Tinkan ja Elmerin kanssa. Otusten menoa kun katselee, ei ensimmäiseksi tulisi mieleen että siinä kaikessa törmäilyssä ja vauhdissa ei kertaakaan tunteet kiristy, vaikka mukana menossa on kaksi narttua ja kaksi urosta ja vielä terroristeja kaikki  

Tässä vielä minipätkä Elmerin kepeistä ja Mimmin kontakteista, joita otettiin pari kertaa siinä samalla, kun kerran hallilla oltiin.

Ronttinen on se elämäni koira, niin paljon se on antanut ja toivottavasti vielä monta vuotta on edessäkin. Vaikka tolla otuksella on rajaton määrä röyhkeyttä ja itsesuojeluvaisto lähes nolla, niin voiko silti loppupeleissä mulle parempaa koiraa edes olla olemassa? Rontti lukee mun ajatuksia ja toimii kuin ihmisen mieli, se tekee täysillä töitä ja antaa älyttömästi anteeksi ja paikkaa mun virheitä.

Ronttisen ja mun saumatonta yhteistyötä agilityssä ennen joulua ja lopussa pätkä Emppustakin:

Mimmi kurvaili Joulukuussa yhden startin virallisissa, seiti teki ensimmäisen virheettömän ratansa kolmosluokassa, mutta aikaa kului kartturin varmisteluissa ja huonoissa ohjauksissa. Neitikin kulkee jo varsin mainiosti, vielä kun oppeisi luottamaan siihen koiraan, ettei se enää tee mitään blondikohtauksia sekään...

Neidin kanssa käydään parit epikset ennen seuraavia virallisia. Haluan saada kisaradalle samat kontaktit kuin treeneissäkin. Ilmeisesti käskytän kisoissa liian napakasti kontakteilla verrattuna treeneihin ja siksi neiti ei löydä epävarmuuttaan kisoissa oikeata paikkaa. Syksyn aikana tuosta meidän halihauvelista on myös ihan selvästi herännyt pikkukisakiituri

Ei muuta kuin Sikamakeeta Uutta Vuotta 2010 kaikille!!!

Ja niin muuttui Rontin ja Mimmin edustusväritkin;

Jo toista vuotta on kummitellut yhdistyksen vaihto mielessä, kun edellisen resurssit, eikä kiinnostus riitä tarjoamaan tämän päivän agilitaajille sitä mitä tarvitaan. Onhan se ymmärrettävää, että yhden ainoan intressin sijaan kun on useampi laji, niin lajeihin ei voida panostaa ihan siinä missä vain yhden lajin yhdistykset, mutta siitä huolimatta hiukan pitäisi pysyä ajan siivellä mukana, eikä loputtomiin kyhnöttää kehityksessä paikallaan. Toki kehitystäkin on tapahtunut, muttei siinä määrin, että sillä valmiuksia kisoihin asti saisi, eikä kuulemma ole tarkoituskaan. Niin miksikäs minä siellä sitten väkisin yritän viedä yksin eteenpäin. Itseä vaan silti kummastuttaa, että mätsäreihinkö sitten näyttelykoulutuksetkin tähtää, jos kerran kaikki viralliset kokeet ja kisat ovat niin pahasta ja tosikkojen puuhaa??

Siitä huolimatta, että meidän puitteet muuttui, ei aiota pipoa alkaa kiristämään yhtään sen enempää, vaan sama hauskanpito ja koiran kanssa yhdessä tekemisen ilo jatkuu edelleen. Lämmin kiitos ATT:lle erittäin lämpimästä vastaanotosta sen lisäksi saatiin huomata, että jäsenetuihin melkein ihan hukkuu!

Lämpimästi muistelen myös Kääppäniä, monta mukavaa vuotta takana ja tarkoituksena ei ole yhdistystä kokonaan jättää, vaan autella edelleen mahdollisuuksien mukaan ja hyvässä hengessä.

Kisoista ollaan tauolla tämä syksy, tai ainakin yritetään malttaa olla ja mikäs sen parempaa aikaa keskittyä hetken tehojumppaan ja reeniä hienosäätöjä, sekä itsenäisyyttä radalle. Rontista tuli väkerrettyä syysjumppavideo kaikkien nautittavaksi, vaikeuksia tuottaa tuolle otukselle tehdä mitään hitaasti ja rauhallisesti, jotta syvät lihakset voimistuisi.

Edellispäivänä käytiin virittämässä Janitan haasterata ATT:lle. Vähän ehkä huvittunein mielin lähdettiin sitä yrittämään, kun tuo irtoaminen ei ole kuulunut meidän parhaisiin puoliin, etenkään kepeille. Mikä siis vain treenaamattomuuden puute. Treenin puute näkyy myös hitaana puomin alastulona tilanteessa, jossa jään kauas koiran taakse. Juuri näihin osioihin onkin tarkoitus tarttua nyt talvella kisatauolla, kun on mitä ihanteellisin paikka treenata.

Täydeksi yllätykseksi Rontti suoriutui kaikista irtoamistehtävistä. Jopa siitä mustan viivan irtoamisesta missä minä jään puomin taa kauas kauas kepeistä... En olisi uskonut Rontin osaavan sitä edes monella treenillä. Jonkinlainen ajatus sillä täytyy myös jo olla puomin alastulosta myös noissa tilanteissa missä jään taakse tai teen päällejuoksua, kun kertaakaan se ei oikaissut puomin sivusta, vaan meni joka kerta alas asti, vaikkakin hitaasti.

Mimmi suoriutui lilasta viivasta myös. Vain kepit teetti sille ongelmia, kun en saanutkaan olla mukana vierellä, vaan piti jäädä keppien päähän. Mimmistäkin pari pätkää Mimmin "kontaktien kehitysvideolla" siitä lilasta viivasta. Oli ihan pakko tehdä kontakti video neidistä siitä missä oltiin vuosi sitten ja missä vaiheessa nyt ollaan. Mimmihän ei voi treenata täysipainoisesti selkävikansa vuoksi ja treeniä on otettu hiljalleen ja vain silloin tällöin, eli enemmänkin varmaan samassa ajassa voisi saada aikaan, mutta me ollaan oikeastaan siinä vaiheessa nyt mitä sille haluan. Enää se ei loikkaa kontaktilta ja telo itseään sillä, eikä myöskään tule nenäkontaktiin vielä niin nopeasti, että töksäytys kävisi etuosalle rankaksi. Tässä jos pysytään, niin tyytyväinen olen. Suoritusajalla, kun ei Mimmin kohdalla ole mitään väliä, ensisijaisesti tarkoituksena on antaa Mimmin pitää hauskaa ja pitää sitä hauskaa itselleen turvallisesti. Ajat sitten riittää jos riittää, ei sillä niin väliä . Ihan super ylpeä oon pikkuneidistä, kun se osasi mennä oikein kontaktille yhden sivuun tulon korjaamisen jälkeen siinä lilan viivan suorituksessa, vaikka olin niin kaukana takana. Se on koiralle tosi vaikeeta ja Mimmin todella täytyy tietää jo minne sen kuuluu mennä! Niin pienellä reenillä, mitä on vuoden aikana tehty asian eteen, niin ei ole ihan tyhmä tuo neitikään

On taas kuulumisien kirjoittamiset jääneet vähiin viimeaikoina... Mimmillehän on tullut tämä vuosi uhkailtua agility eläkkeellä, jos se 3-luokkaan nousee. Kisat oli kevällä melkein nollassa selästä löytyneen nikama muutoksen vuoksi ja Juhannuksesta eteenpäin ollaan vähän varovasti kokeiltu miten tuo neiti kilpailemista kestää. Vitosia on neiti poiminut ahkeraan, ettei nousisi kolmosiin ja joutuisi eläkkeelle. Viimekuun lopulla neidille tuli luvattua ennen TSAUn kisoja, että jos nyt nousee, niin pääsee mittelemään Piirinmestaruudestakin ja neitihän tempoi heti aamun ensimmäisestä startista nousunollan ja pomppasi kolmosiin. Ei selvästikkään siis halunnut eläköityä!

Piirimestaruudet käytiin viime lauantaina eli 10.10.2009 Liedossa ATT-areenalla. Molemmat porkkanahännät kirmasivat Turun Seudun Kääpiökoirat TSKK ry:n minijoukkueessa, jossa oli lisäksi cavalier Zola. Melkein samalla kokoonpanolla siis kuin viimevuonnakin, sillä erotuksella, ettei Turo päässyt osallistumaan mukaan loukkaantumisen vuoksi. Viimevuonna saatua hopeaa lähdettiin puolustamaan, mutta "vain" pronssi jäi käteen ;) . Joukkueita oli yhteensä yhdeksän, eli ihan hienosti sekin, vaikka paremminkin olisi voinut käydä. Sekä Rontti, että Mimmi teki keppivirheen, ilmeisesti jostain mun liikkeestä, mitä en itse huomaa videoltakaan, mutta tismalleen samassa kohtaa lopettivat pujottelun, joten vika todennäköisimmin oli mun. Joukkueen tuloksena siis 10, kun Zola suoritti upean puhtaan nollaradan ja sillä tuloksella siis pronssia!

Minijoukkueen menoa radalla:

Minien lisäksi, tuli kirmailtua medi joukkueessa lainakoiralla sileäkarvaisella kettuterrieri Lucalla. Luca oli oikea herrasmies ja kulki kuuliaisesti laina kartturinsa viitoittelemaan suuntaan, valitettavasti myös silloin, kun se suunta oli kartturilla hukassa ja näin kolmen kiellon kautta hylkyyn asti ;) Medijoukkueessa  Lucan lisäksi kirmasi kaksi kääpiö snautseria Miki ja Ripa, joiden kartturina toimi Marja-Terttu Rusi. Myös käppänien kohtaloksi koitui hylkäys ja näin medijoukkue keräsi sylin täydeltä hyllytilaa ensivuoden palkinnoille ;).

Medijoukkue:

Yksilökisoissa tuli pidettyä lupaus Mimmille, että tämä todella pääsi mukaan samalla korkaten uransa 3-luokassa. Hyppyradalta saatiinkin tulos, vaikka Mimmin mielestä hyppyrata oli ihan tylsä, kun sieltä puuttui ne kaikista kivoimmat esteet, kontaktit! 35cm korkuiset rimat teetti neidille työtä, mutta kunnialla selvisi maaliin keppivirheellä ja yhdellä riman tiputuksella loppusuoralla. Agilityradalla neidillä oli selvästi parempi meininki, kun pääsi kiihdyttämään välillä kontaktiesteille, jopa muurin jyräämisen jälkeenkin vauhti vaan kiihtyi, kun eteen tuli A-este, minne Mimmi meinasi karata jo kerran aikaisemmassa vaihteessa puomin jälkeisen hypyn jälkeen. Agilityradalta kuitenkin hylkäys kolmanneksi viimeiseltä hypyltä, kun kartturi unohti vetää koiran mukanaan oikealle puolelle hyppyä, enkä sitä enää korjaamaan lähtenyt, kun Mimmi oli tehnyt niin ison työn jo sille päivälle. Jokaiselle radalle neiti jaksoi innostua ja jokaisen radan jälkeen neiti oli seitsemännessä taivaassa ja repeämäisillän onnesta. Mikäs sen parempi palkkaus kaikesta tehdytä työstä kuin ikionnellinen koira! Pitää joskus ottaa videolle Mimmin maaliin tulo, kun neiti on niin rinta rottingilla ja häntä pystyssä tanssahtelee vierellä kehuja odotellen .

Mimmin yksilöradat :

Rontin ratoihin toi uutta haastetta se, että siinä yhdessä 5min rataantutustumis ajassa piti miettiä radat molempien koirien kannalta ja oli kyllä tosi hassu tunne kilpailla noiden kanssa samalla radalla! Onneksi Mimmi on teknisesti lähes yhtä taitava nykyään kuin isoveikkakin, niin ohjausvalinnat sai pidettyä samoina molemmilla näillä radoilla. Rontti vaan laittaa tassua toisen eteen vähän reippaammin ja kontakteillä se ei jarruttele ;) Toisin kun Mimmi, joka viimein on sisäistänyt kontaktit kupoliin, kun niiden opettaminen nenäkosketuksella aloitettiin vuosi sitten, kun neiti järjestäin pomppaili kontaktit piirimestisjoukkueradalla. Ensimmäistä kertaa levollisin mielin pystyin luottamaan, että Mimmi ihan satavarmasti ottaa kontaktit kisoissa .

Mutta siis takaisin siihen Rontin yksilösuoritukseen. Hyppäriltä saatiin nollarata ja se riitti kisan 8. sijaan ja PiirM osallistuvien kesken 7. sijaan. Siitä oli hyvä lähteä agiradalle, joka sitten koituikin melkoisen haastavaksi, kun 38 koirakosta vain 8 sai tuloksen! Rontilla tippui yksi rima mun huonosta käskytyksestä ja vitosella sijoituttiin neljänneksi agiradalla ja Piirimestiksiin osallistuvien kesken kolmanneksi. Vain neljä koirakkoa sai tuloksen molemmilta radoilta ja Rontin yhteistulos 5 riitti piirimestaruus HOPEAAN! Melkoinen jätkä toi Rontti! Tosin näin vähäisillä tuloksilla olis toi Mimmikin sijoittunut viidenneksi, jos olisin korjannut lopussa, enkä ottanut hylkyä. Mimmille virheitä olis yhteistulokseen kertynyt jo n 40... Sama tulosten vähyys toistui myös medi- ja maksiluokissa, eli ilmeisesti radat oli haastavat?

PiirM2-09 Rontti:

Kolme mitalia taskuun siis kaikkiaan niin pitihän siitä muutama kuva räpsiä

Hyppärinollan myötä Rontti kasasi myös samalla arvokisanollansa ensikesälle ja näin nähdään ainakin yksi westie ensikesänäkin mittelemässä Suomen Mestaruudesta ja Maajoukkuepaikasta. Näin voidaan nyt jäädä kunnon agilitytauolle talveksi, antaa kropan huilia rankasta kisakesästä, jumpataan lihaksia talven ajan ja valmistaudutaan ensikesän urakkaan.

Laitetaanpa nyt vielä Rontin treenipätkä kuunvaihteesta tähän vielä, oli kerrankin kamera treeneissä mukana:

Päätettiin sit lähteä Vaasaan kisaturneelle treenikaverin kanssa, kun puoliksi vitsillä sitä ensin ehdotettua Täytyy sanoa, että vaikka rankka reissu olikin, niin turhaan ei tarvinu niin kauas lähteä!

Mimmurainen starttasi kaksi kisaa ja Rontti neljä. Mimmi ei löydy vielä kolmosista mutta reipasta tahtia neiti meni siitä huolimatta. Neiti on myös muutenkin super syynissä nyt näiden starttien kanssa, että mitenkä sen kroppa niitä kestää. Toistaiseksi ainakin hyvin, tassut on paremmassa kunnossa kun kisoihin lähtiessä Vielä päivää ennen kisoja oikeassa etutassussa oli pieni punainen läiskä ja hiukan turvotusta ja loppun asti piti meitä jännityksessä kisaako neiti vai ei. Kisa-aamuna ei tassussa näkynyt enää mitään vikaa, eikä mitään ole näkynyt kisojen jälkeenkään.

Mimmin radat voi kurkata täältä:

Mimmin iloiset radat antoi potkua Rontin radoille ja päästiin parhaaseen tulokseen ikinä! Lukuuottamatta Rontin toisella radalla numeron vilkaisua kesken keppien ja siitä johtaneeseen vitoseen tehtiin pelkkää virheetöntä rataa 3kpl nollia siis kotiin tuomisina, sunnuntain nollat tietysti samalla tuplat, kun olivat peräkkäisiltä radoilta ja kaiken kukkuraksi Rontti meni ja voitti viimeisen radan! Kaikki pahimmat keräilykohteet saatiin siis kasaan ensi vuoden arvokisoihin jo nyt. Tosi mukavaa kun on se tuplan jännittäminen pois ja jos vaikka maajoukkuekarsintoihinkin tekee mieli lähteä, niin se tiukennettujen sääntöjen voittonollakin on jo sitten valmiina.

Nyt pitää vaan enää jännätä, että vieläkö ollaan iskussa ensi kesänä, kun silloin saadaan aikaisintaan ottaa vastaan se kolmas agility serti. Uskomaton otus toi Rontti

Ronttisen radat voi katsoa täältä:

Oli ilo katsella koko viikonloppu upeita suorituksia Suomen parhailta koirakoilta vaikka etenkin lauantai oli tosi pitkä päivä.

Ronttinenkin pääsi kurvailemaan lauantain radoille, mutta kartturin kämmeistä ei sitten päässyt jatkamaan sunnuntaille, vaikka agiradalla aika olis jatkoon riittänytkin, vaikkakaan ei kuitenkaan ihanneaikoihin...

Ronttisen kurvailut ja mun kämmit voi katsella täältä:

No onpahan taas parannettavaa ensi vuodelle

Ei ole mukamas ollut aikaa päivitellä kotisivuja ollenkaan... Tai onhan niitä kiireitä ollutkin, mutta nyt joka tapauksessa kuitenkin...

Ronttinenhan sai oikeuden osallistua agilityn SM-kisoissa 2009, joten Tonrioon asti oli ihan pakko lähteä, vaikkei muuten pitkä matka niin kamalasti houkuttanutkaan. Ja ihan mukava reissu oli kaikin puolin, jännitettävää piisasi kisojen ohella myös auton kanssa, joka jätti meidät tienvarteen 60km päässä kemistä menomatkalla...

Hengissä kuitenkin selvittiin ja radoista selvittiin myös. Ensimmäiselle radalle oli ilmoitettu 131. mini-koirakkoa, joista 50 parasta pääsi finaaliradalle. Minien puolessa välissä alkoi sataa ja kentästä tuli tosi liukas. Kuulemma ei kärkijoukkoon selvinyt viimeisistä osallistujista kuin murto-osa, kun joko koirat tai kartturi oli liukastellut niin pahasti. Viimeisten joukossa oli myös Rontti, eikä liukastelematta selvitty mekään. Rontti kaatui ensimmäisen kerran pahemmin alussa pituushypyn jälkeen ja toisen kerran ihan nuriin asti toisiksiviimeisellä hypyllä. Kaatumisissa meni luonnollisesti aikaa, mutta siitä huolimatta olisi ihanneaikaan mahtuminen tehnyt tiukkaa. Aika ylittyi 2, 75s joka riitti 41. sijaan. Sillä pääsi vielä finaaliin, kun 50 parasta sinne karsittiin! Finaaliradalle oltiin lisätty lisää hiekkaa tuomaan pitoa ja pito-ongelmia ei enää ollut. Hienoa ja nopeeta rataa Rontti teki, mutta kartturi kämmäsi kepeille viennin josta 5 ja yliaikaa alle 1s. Yhteistuloksessa Rontin tulos riitti 32. sijalle! Upea suoritus tappijalalle, ei voi olla jätkästä kuin ylpeä!

Rontin radat näkee täältä:

Viikonpäästä molemmat otukset oli ilmoitettu Juhannuskisoihin TSAUlle. Mimmi lähinnä testausmielessä, että mitenkä uudelleen opetellut kontaktit toimii kisatilanteessa, mutta neiti päätti tehdä parastaan koko radalla napaten itselleen nollan sijoittuen 4, jolla sai siis Mimmin toisen luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen! Saa nähdä kuinka kauan metsästetään sitä viimeistä, että neiti siirtyy kolmosluokkaan. Siellä neiti varmaan alkaakin jäädä jo eläkkeelle agilitystä, kun hypyt on maksimikorkeudessaan lähes joka kisassa. Ehkä joitain yksittäisiä startteja satunnaisesti mielenvirkistykseksi, mutta siihen se varmaan jääkin. Mimmi kun on sen verran pieni ja selkä muutosten takia runsas hypyttäminen voi olla liikaa. Toistaiseksi ei nuo satunnaiset startit ole tehneet haittaa vaan päin vastoin auttaneet lihaksia pysymään kunnossa ja tukemaan luustoa. Rontti teki kanssa tosi hienon radan perjantaina, liukkaus vaan toi ongelmia tälläkin kertaa. Rontti liukastui kepeillä ja jätti yhden välin suorittamatta josta hylkäys, ajan puolesta nappiin menneillä kurveilla olis ollut toinen AVA-nolla lähellä. Sunnuntaina molemmat olikin niin väsyneitä, ettei radasta jäänyt kamalasti kerrottavaa, rimaa tippu ja ohjaaja kökkii tiellä, hauskaa oli siitä huolimatta

Juhannuskisojen radat on täällä:

Heinäkuun alussa kävästiin Nastolassa Rontin kanssa avoimen SM kisan radalla. Ihan hienoa rataa tehtiin, mutta ohjaaja kämmäili laiskalla ohjauksella vähän ennen loppusuoraa, tulos 15,48 riitti vasta 66. sijalle Mukavaa oli ja hauska nähdä muita westikkäitä radalla. Rontin Open rata: 

Rontin tytär Vea starttasi ensimmäisen epävirallisensa sunnuntain joukkuekisoissa:

Kuvat: Kati Dahlström

Virallisen uran aukaisua kuulemma saadaan odottaa vielä ensi kevääseen, vaikka esteet alkaa olemaan hallussa. Hiljaa hyvä tulee Neiti oli aikuistunut tosi paljon viime näkemään ja mennyt pikkuisen Mimmistä jo ohi, kun pikkuneidit on aikaisemmin olleet tosi saman kokoisia. Lauantaina Openien finaaliratojen tauolla Vea pääsi painimaan niin Mimmin kuin Rontti-iskänkin kanssa, jota alkoi lapsettaa keskellä "totista" kisapaikkaa, heh.

Ensiviikonloppuna Rontti starttaa MM-karsinnoissa Liedossa. Todennäköisesti vain lauantaina, mutta siitä sitten lisää seuraavassa raportissa. Yritän saada päivityksiä vähän nopeammin...

Eilen käytiin Nokialla kisareissulla Mikin väen kanssa kimppakyydillä, kiitoksia vielä kyydistä ja lainakoirasta jälleen Mikin kanssa on oikein mukava tehdä rataa.

B-startissa käytiin samalla westieiden rotumestaruuskisat ensimmäistä kertaa, mikä oli yksi syy vähän kauemmas lähtemiselle ja toinen syy oli ylipäätään pitää nyt hyvänä ollutta kisavirettä yllä ennen SM-kisoja. Seuraavat kisat onkin sitten NE kisat, kääk!

Ensimmäisellä radalla tehtiin Rontin kanssa ihan ok rataa helteestä huolimatta, vauhti ei ollut ehkä kaikkein kovinta mitä meillä on ollut eikä ohjaus kaikkein sujuvinta, ia taisi olla suht tiukka, kun vain kaksi koiraa sen alitti. Rontti ollen toinen niistä, mutta meille tuli 5 keinulta, kun vedätin Ronttia keinulla liikaa, se liukastui ja hyppäsi sivuun ennen kontaktia. Aika alittui -1,51s ja nollalla sillä olisi irronnut 2. sija supernopean Klenin jälkeen. Vitosella sija taisi olla joku 4.-6. ei muista. Radalla oli myös pöytä, joka oli ensimmäistä kertaa meillä kisoissa, sitä sitten vähän liikaakin varmistelin ja melkeen saatiin kielto mun turhan voimakkaasta jarruttamisesta.

Mikin kanssa A-rata oli varmaan paras, mitä ollaan tähän asti tehty kolmosissa, ia olisi riittänyt ja vain kaksi virhettä kerättiin matkalta. Ensimmäinen puomin alastulolta ja toinen keppien sisäänmenosta. Kaikin puolin nättiä rataa kuitenkin, vaikka edelleen pidin Mikiä ehkä vähän liikaakin hyppysissä.

B-kisa oli mestisrata ja ensimmäisestä kisasta hyvät lämmöt päällä. Puut alkoi jo varjostaa aiemmin tosi kuumaa kenttää. Rata oli suht haastavan koukeroinen, eikä oikeen kaikkialla tiennyt, et kummalla puolella olis pitänyt missäkin kohtaa olla ja puomin alastulo oli U-putken päiden välissä, josta tiestin että kontaktit on vaarassa paukkua... Nollalla kuitenkin maaliin, vaikkei se alastulo ollut mikään kaikista nätein Rontillakaan. Juuri ennen rataantutustumista Mikin luokkaan Kati tuli kättelemään ja onnittelemaan AVA-nollasta, mulla meinas taju lähteä! Oli ihan uskomaton fiilis, Rontilla oli ainoa nolla! Kerrankin meitäkin onni potkii, kun aina tuntuu löytyvän ainakin yksi meitä nopeampi... Samalla radalla ratkaistiin westieiden agilityn rotumestaruus 2009. Mini kolmosiin oli westeistä ilmoitettu mukaan Rontin lisäksi Elli ja Nemo, sekä kakkosissa Ukko, Taavi ja Ekku ja ykkösissä Vieno ja Yetta. Hienolla osallistujamäärällä oli porukkaa kasassa ja hienosti westit edustivat rotuaan painelemalla sitkeästi helteestä huolimatta. Onnittelut kaikille! Varsinainen rotumestaruus jaettin kolmosluokassa ja Rontista tuli mestari 2009, Elli 2. ja Nemo 3.

AVA-nollasta onnen sekaisin tunnelmin rataan tutustumaan Mikille, sama ratahan se oli kuin Rontinkin kanssa, mutta ovat kuitenkin vähän erilaisia ohjata. Ja sitä etenkin Miki tällä radalla olikin, se meni kovempaa kuin ikinä ennen mun kanssa! Hienoa! Mun ohjaus oli ilmeisesti rennonpaa, vähän liiankin rentoa, kun yhdestä putkesta meinasi houkutella väärä pää ja muutenkin loppua kohden ohjaus alkoi hajota aika pahasti, etenkin kolmanneksi viimeiselle esteelle, muurille. Miki onnistui jollain ihmeen keinolla suorittamaan muurin oikein päin ja päästiin tälläkin radalla kympillä maaliin, putken lisäksi vitonen tuli puomin alastulolta. Kepeille meno tökki myös, mutta siitä ei ihme kyllä kieltoa annettu.

Niin se Rontti pääsi taas yllättämään, kun noita AVA-nollia en ole oikeasti osannut odottaa. Radat löytyy taas videoina:

Kyllä näillä eväin kelpaa lähteä isoihin kisoihin pitämään hauskaa, vaikkei mitään suurempia odotuksia olekkaan, vaan pääasia on pitää hauskaa hyvässä seurassa.

Vappu meni yllättäin koiraharrastuksissa... Kuka sitä nyt rentoutua ja juhlia haluaisi välillä ;)

Perjantaina oli Ronttisen agilityt, kaksi starttia ulkokentällä. Ilmeisesti ulkona on Rontista paljon kivempi mennä kun vauhtia ei ainakaan puuttunut Ekasta radasta vitonen heti alusta ohjaajan mokasta ja toisella tehtiin nolla Rontin uudella etenemäennätyksellä 4,2m/s. Radat oli aika suoraviivaisia ja varmaan juuri siksi mentiin niin kovaa, kun ei tarvinut himmailla kääntymään välillä.

Rontin radat voi katsoa täältä:

Lauantaina Mimmutti käväisi pyörähtämässä Someron ryhmänäyttelyssä hakemassa punaisen nauhan. Mimmi syynättiin läpi häntänikamia myöten, kun sillä on kuulemma hämmästyttävän lyhyt häntä...

Mimmin arvostelu AVO EH AVK2:

"Erittäin hyvän tyyppinen narttu, hieman loiva otsapenger, muuten hyvä pää. Oikea purenta. Riittävän tummat silmät. Hyvä kaula. Eturaajat voisi olla hieman suoremmat. Hyvä runko, sopivat kulmaukset. Hiemanahtaat etuliikkeet, hyvä sivuaskel. Hyvä karvanlaatu. Miellyttävä käytös."

Tänään sunnuntaina oli Mimmin vuoro päästä kirmailemaan agilityssä. Mimmi oli ilmottu vain yhteen starttiin ja selvästi huomasi että oli näytelmistä vielä vähän väsynyt, vauhti ei ollut ihan parasta. Mutta sen sijaan aivot ilmeisesti siinä vauhdissa ehti toimia paremmin Mimmi otti molemmat kontaktit tällä kertaa, puomi oikeinkin nätisti, vaikka hitaasti. Renkaasta mentiin ekalla yrityksellä kehikosta ja yliaikaa tuli reilu 9s, vaikka vauhti oli suht reipasta ja rata sujuvaa rengasta lukuunottamatta, johon meni 4-5s. Ihanne aikaan ei siis oltaisi mahduttu, vaikka oltaisiin nollallakin menty läpi ja ihan hyvä niin... Neidin kilpaura varmaan loppuu siihen, jos se joskus kakkosista nousee. Kolmosten hyppyt alkaa olemaan neidille jo liian korkeita.

Mimmin radan voit kurkata täältä: